Uncategorized

Blogi opettajaksi opiskelemisesta

Opiskelen opettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa, ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, eli OAMK / AMOK. Aloitin opinnot keväällä 2017 ja tavoitteenani on valmistua noin vuoden kuluessa. Kuulun verkko-opintoryhmään ja opiskeluni on ollut suurelta osin ac-ympäristössä tapahtuvaa opiskelua ja opetusta. Paljon uutta tietoa on tullut paitsi opetustyöstä myös tietotekniikasta.

Etusivulla on reflektointia ja asiasisältöä lähes kaikista tunneista, joille olen osallistunut.  Opintopäiväkirjan pitäminen on osa opintojamme. Sivujen pääotsikoiden alle on koottu tiedot osaamistavoitteista ja arviointikriteereistä, joihin opinnoissani pyrin.

Mikäli opettajaopinnot ja niiden sisällöt kiinnostavat, niin tervetuloa lukemaan blogiani!

 

Advertisements
Uncategorized

Kehittymissuunnitelma

Opettajaopinnot alkavat olla loppusuoralla ja on aika laatia opintoihin kuuluva kehittymissuunnitelma. Mitä osaan? Miten pidän osaamistani yllä tulevaisuudessa? Mitä olen oppinut?

Omalla alallani rakennustekniikassa olennaista on oppilaiden opettaminen järjestelmälliseen ja huolelliseen työskentelyyn. Vastuun ottaminen omista virheistä ja niiden korjaaminen on rakennusalalla tärkeää. Virheitä sattuu kaikille ja opetuksen suuntaaminen pelkkään negatiivisen palautteen antamiseen ei ole järkevää. Palautteen tulee olla kannustavaa tälläkin alalla ja kokeilemiseen ja tekemiseen pitää rohkaista. Koulu on sitä varten, että siellä harjoitellaan ja opitaan, joskus myös yrityksen ja erehdyksen kautta. Reippaan, mutta kärsivällisen asenteen opettaminen on tärkeää. Joskus työvaihetta pitää tehdä useampaan kertaan, pilkkua viilaten, jotta se tulee varmasti loppujen lopuksi oikein.

Ammattipedagoginen ajatteluni on kehittynyt ja jäsentynyt opiskelun aikana. Olemme miettineet opettajan työn arvoja, oppilaiden kohtaamista opetustilanteessa ja niiden ulkopuolella, opetustyön suunnittelua, oppilaiden arviointia, itsearviointia, opetusta ja ohjausta. Olemme tutustuneet digipedagogiikkaan, erityispedagogiikkaan, kasvatustieteisiin, yrittäjyyskasvatukseen ja lakeihin. Tein kasvatustieteen opintoihin liittyen pienen tutkielman opetusmenetelmistä ja muutenkin tuntien suunnitteleminen on ollut itselläni varmasti eniten ahaa-elämyksiä tuottava alue. Yhden tunnin suunnitteleminen saattaa vaatia jopa kahden tunnin työn. Toki asia helpottuu, kun samaa ainetta opettaa useamman vuoden peräkkäin. Silloin “hihasta” löytyy lisämateriaalia, oppiainesta ja niksejä erilaisiin tilanteisiin vähän enemmän kuin ihan aloittaessa. Muilla osaamisalueilla ammattipedagoginen ajatteluni on vahvistunut ja osaan rohkeammin opettaa, ja kohdata opiskelijoita sekä kollegoita. Opetusharjoittelussa sain käytännön näkemystä siitä, miten tunnit olisi hyvä järjestää, että oppilaat saisivat eri opetusmenetelmistä mahdollisimman suuren hyödyn. Ryhmään mahtuu aina monta erilaista oppijaa ja opiskelijaa, mutta yllättävän nopeasti yksillölliset erot oppii huomaamaan. Tulevaisuudessa varmaan osaan yhä paremmin laatia tunnit sellaisiksi, että tekemistä löytyy niin nopeille kuin hitaille ja muillekin erilaisille opiskelutyyleille.

Opettajan koulutuksessa tuotiin erittäin selkeästi esille se, että opetustyö perustuu opetussuunnitelmaan. Oppilailla on tavoitteita, joihin he pyrkivät ja opetuksen tulee vastata näihin opetussuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin. Opetussuunnitelmasta löytyvät myös arviointikriteerit, joiden perusteella arvioidaan oppilaita puolueettomasti sen mukaan, mitä osaamista he ovat näyttäneet opintojakson aikana. Arviointia ja ohjaamista tehdään koko opintojakson ajan, ei vain lopussa. Tällä tavalla oppilaat oppivat ja saavat reilua ja tasapuolista kohtelua. Arviointia ja palautteen antamista harjoiteltiin koko opettajankoulutuksen ajan. Pelkkä “hyvä ja kiva” ei vie opintoja eteenpäin, vaan täytyy muistaa kunnolla kohdistaa kehut sinne, missä aihetta on ja kehittämisehdotukset sinne, missä niitä vaaditaan.

Oman alani koulutus kehittyy yhä enemmän tietotekniseen suuntaan. Erilaisten ohjelmistojen käytön opettelun pitää sujua oppilailta melko nopeasti, koska työelämässä näitä taitoja tullaan tarvitsemaan. Tietoja pitää osata etsiä itsenäisesti, löytää luotettavat lähteet ja on myös uskallettava pyytää apua ja neuvoja tarvittaessa. Jo pelkästään ohjelmien käyttö, mutta myös kansainvälistyminen tälläkin alalla asettaa perusvaatimukseksi englannin kielitaidon. Oppilaat osallistuvat yhä enemmän erilaisiin projekteihin ja ala linkittyy enemmän yrityselämään tulevaisuudessa.

Ammatillisena opettajana pidän itsekin ammattitaitoani yllä olemalla tiiviissä yhteydessä alan yrityksiin. Ammattikoulujen harjoittelupaikoilla opettajat käyvät arvioimassa oppilaita työelämäohjaajan kanssa, mutta ammattikorkeakoulujen osalta yhteistyö yrityselämään jää opettajan oman aktiivisuuden varaan. Yrityksistä voi kuitenkin löytyä myös henkilöitä, jotka voivat tulla koululle kertomaan omasta alastaan ja samalla verkostoitua tulevaisuuden osaajien, opiskelijoiden kanssa. On tärkeää muuttaa myös opetussisältöjä vastaamaan nykypäivää. Ristikoiden sauvavoimien laskeminen käsin voi olla “nice to know”-osiossa, mutta ei siihen kovin montaa oppituntia kannata käyttää rakennusinsinöörin peruskoulutuksessa. Ammattitaidon ylläpitämiseksi erilaiset kurssit, webbiseminaarit tai koulutuspäivät ovat virkistäviä aina välillä. Niissä voi myös tavata kollegoita ja saada ideoita sekä ajantasaista tietoa sekä omasta alasta, että opetusalasta.

Koulut kilpailevat oppilaista ja omasta olemassaolostaan. Onko suuri yksikkö isompine resursseineen ja mahdollisuuksineen paras opiskelupaikka? Vai onko pieni ja lämminhenkinen oppilaitos se, joka antaa perusteellisempaa opetusta? Isoilla paikkakunnilla on enemmän vetovoimaa ja työllisyyttä sekä aktiviteettia nuorille opiskelijoille. Aikuiset taas mieluummin pysyvät kotipaikkakunnallaan ja opiskelevat verkko- ja monimuoto-opiskeluna. Opettajat joutuvat pohtimaan opetusta edellä mainittujen vetovoimatekijöiden mukaan osana markkinointitiimiä. (Tai olisiko parempi sanavalinta “saavat pohtia”.) Opetustyön ja oman alan kehittymisen seuraamisen lisäksi on hyvä tietää jonkin verran markkinoinnista ja siitä, mikä on oman oppilaitoksen markkinointistrategia ja mitkä ovat oppilaitoksen arvot ja sen kulttuuri. Jokainen vastaa työilmapiiristä ja opiskeluilmapiiristä omalla käytöksellään. Jos oppilaitos on profiloitunut innovatiiviseksi, sen tulee vastata tähän lupaukseen. Jos taas pinnalle on nostettu #häirinnästävapaa, niin silloin opettajan ei kannata oppitunnilla tuoda esiin aatemaailmaa, jossa naureskellaan tälle kampanjalle. Omassa opetustyössäni yritän jatkossakin ottaa huomioon nämä kaikki yllä mainitut seikat ja pitää osaltani huolta siitä, että sekä oppilailla että kollegoilla olisi mahdollisimman hyvät olosuhteet koulussa.

markus
Markus Kuotesaho OAMKin kampanjassa
yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyden työelämälähtöiset verkostot

Tehtävämme oli haastatella oman alan yrittäjää ja pohtia vastauksia kysymyksiin

  1. Kuinka opettaja voi oman työnsä kautta edistää yrittäjyyttä?
  2. Kuinka oppilaitos voi edistää yrittäjyyttä?
  3. Kuinka yrittäjä voi tukea opettajaa yrittäjyyden edistämisessä?

Haastattelussani rakennusalan yrittäjä kertoi kokemuksiaan työharjoitteluun tulleista oppilaista. Oppilaissa oli eroja sen mukaan, millaista työ- tai elämänkokemusta heillä oli koulun ulkopuolelta. Osa opiskelijoista halusi siirtyä vaativampiin tehtäviin ja parempaan palkkaukseen ennen kuin heillä olisi ollut siihen edellytyksiä. “Lapiohommat” eivät kiinnostaneet kaikkia, vaikka ne kuuluvat selkeänä osana myös ammattikirvesmiehen työhön. Koulun toivottiin antavan jonkinlaista asennekasvatusta tähän liittyen. Myös työympäristön siistinä pitäminen paitsi lisää työn sujuvuutta on myös työturvallisuusasia.

Koulun toivottiin tekevän selväksi, mistä raha sinne yritykseen kertyy, mistä se työntekijän palkka maksetaan. Jokaisen työntekijän pitäisi pystyä tienaamaan oma palkkansa.

Jotkut työharjoittelijat ovat olleet oma-aloitteisia väärässä paikassa. He ovat lähteneet tekemään neuvoa kysymättä asioita, joihin heillä ei vielä ole ollut valmiuksia. Tämä voi joissain tapauksissa olla työturvallisuusriski tai ainakin aiheuttaa lisäkustannuksia yritykselle. Jotkut harjoittelijat taas ovat liiankin epävarmoja ja kysyvät useaan kertaan uudelleen heille jo neuvottuja asioita. Raskas ja käsityöpainotteinen rakennusteollisuus ei välttämättä ole kaikille sopiva ala ja usein tämä tulee esille vasta työharjoittelussa.

Työharjoittelun aikana opettaja vierailee työpaikalla, jolloin yrittäjä voi kertoa näistä edellä mainituista ja muista toiveistaan opettajalle ja oppilaitokselle. Opettajan tulisi pyrkiä pitämään oma ammattitaitonsa ajan tasalla tai oppilaitoksen tulisi hankkia tällaista työtaitojen käytännön opastusta ehkä nykyistä enemmän. Trendi on ollut kyllä pikemminkin sellainen, että ohjaajia on vähennetty kouluilta.

 

yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyden yhteiskunnallinen merkitys

Kaikki eivät voi olla yrittäjiä… Mutta kaikki eivät myöskään voi olla työntekijöitä… Mitä yrittäjyys merkitsee yhteiskunnalle? Mikäli Suomessa ei toimisi yhtään suomalaista yritystä, yritysten tuottama voitto ohjautuisi ulkomaisille, Suomessa toimiville yrityksille, jotka eivät maksa verojaan Suomeen. Suomessa on korkea veroprosentti, niin yrityksille kuin sen työntekijöillekin. Hyvinvointiyhteiskunnan pyörittäminen “vaatii veronsa”, vaikka paljon keskustelua herättää sekin, mihin näitä yhteisiä verovaroja oikein aina käytetään!

Opetushallituksen julkaisussa kuvataan asiaa mielestäni hyvin:

Pitkäjänteinen yrittäjyyskasvatus on avain Suomen hyvinvointivaltiostatuksen turvaamiseen.

Kansakunnan kyvykkyys muodostuu yksilöiden tavasta ajatella, suhtautua ja toimia. Tässä nousee
esiin yrittäjyyskasvatuksen mahdollisuus vaikuttaa sekä asenteisiin että myöhemmin yrittäjäksi
ryhtymiseen.

Mitä muuta yhteiskunnallista merkitystä yrityksillä sitten on? Kotimainen yritys on monta kertaa eettisempi ja ekologisempi valinta. Tuottaminen Suomessa on aika tarkoin valvottua ja se tehdään täällä ihmisten ja eläinten oikeuksia sekä luontoa kunnioittaen. Suomalainen on myös tarkka työnsä laadusta. Varsinkin elintarvikkeista on helppo selvittää, missä ne on tehty, mihin aikaan ja melkeimpä henkilökin, kuka sen sinun salaattipussisi pakkasi… Kyllähän se aina laadusta kertoo, kun tuotteesta kerrotaan: “Tämä on Suomessa tehty. Tämä on kotimainen.”

Miksi yritykset ovat tärkeitä yksilölle?

Yksilöllä täytyy olla valinnanvapaus siinä, mistä ostaa tavaransa ja palvelunsa. Naapurimaamme historiassa on kokeiltu myös suunnitelmataloutta, jolloin valtio päätti ennalta, minkälaista tavaraa rajojen sisäpuolelle hankitaan ja minkä verran. Tästä yksilöt eivät olleet kovin innoissaan, vaan halusivat enemmän valikoimaa ja enemmän itse päättää omista asioistaan.

Yritystoiminnan tavoitteena on paitsi tuottaa tavaroita myös työllistää. Elämme elinikäisen oppimisen aikaa, jolloin työntekijä ei ole työnantajalle vain pelkkä koneenkäyttäjä, vaan työelämä on osa ihmisen sosiaalisuutta ja ammatillista kehittymistä. Vastaavasti irtisanotuksi joutuminen voi vaikuttaa syvällekin itsetuntoon.

Työelämä on muuttunut siitä, mitä se oli edellisen sukupolven aikana. Enää ei hautakiveen nimen yläpuolelle kirjoiteta ihmisen ammattia, vaan se saattaa muuttua matkan varrella moneen kertaan. Töitä on entistä hankalampi saada, varsinkaan vakituista työpaikkaa. Toisaalta joillakin aloilla tai joillakin työpaikoilla tunnutaan kärsivän siitä, että sopivia työntekijöitä ei vain löydy. Koulutusta yritetään nyt kehittää työelämälähtöisempään suuntaan. Olisikin ihanne, että työpaikat voisivat valita nuoret innokkaat työntekijät heti koulunpenkiltä ja kouluttaa heitä lisää itse oman työpaikkansa työtehtäviin.

Myös erilaisia työllistämistoimenpiteitä on kokeiltu. Ne ovat herättäneet lähinnä vastarintaa. Jos haluat ottaa työkokeiluun pitkään työttömänä olleen henkilön, silläkin riskillä, että hänestä ei kyseiseen työhön ole, voit joutua listatuksi vaikkapa facebookin orjafirmat-sivulle… 1.1.2008 voimaantullut laki aktiivimallista on herättänyt lähinnä aktiivista vastarintaa.

Paljon puhutaan myös “milleniaaleista”, eli tämän vuosituhannen puolella syntyneistä. He eivät enää edes odota saavansa vakituista työpaikkaa. Joko uraa kehitetään menemällä työpaikasta aina parempaan tai yhdistellään työtä ja yrittäjyyttä tai useampia osa-aikatöitä, pätkätöitä, vuokratyötä jne.

Tilastokeskuksen muutostrendeistä kertovan esityksen mukaan työn sisältö alkaa olla ihmisille palkkaa tärkeämpi. Pidetään tärkeänä sitä, että työssä voi kouluttautua ja edetä urallaan. Etätyöt mahdollistavat pitkätkin välimatkat työnantajaan ja joustot työajassa sekä osa-aikaeläkkeet entistä pitempään työelämässä pysymisen. Joillekin työsuoritusten mittaaminen ja tuottavuuden korostaminen aiheuttavat työelämässä epävarmuuden tunteita. Kaikki eivät ole eivätkä halua olla urasuuntautuneita.

Millaista osaamista työelämässä työntekijältä odotetaan?

Ensimmäinen oletus ovat luonnollisestikin perustyöelämätaidot. Tulet paikalle silloin kuin on sovittu, pidät tauot sovittuna aikana ja teet töitä ohjeiden mukaisesti. Eri aloilla on tietenkin erilaiset vaatimukset sen suhteen paljonko pohjakoulutusta ja kokemusta tulee olla, miten pitää käyttätyä ja pukeutua jne..

Ryhmätyötaitojen merkitys kasvaa, kun toimitaan itseohjautuvissa tiimeissä. Työpaikoilla henkilöstöä on takavuosista karsittu eikä yhtä työtä suorittamaan, saati suorituksen tekemistä vieressä vahtimaan ole kovin montaa henkilöä varaa palkata.

Tietotekniset taidot ovat monella alalla työssä suoritumisen edellytys. Uusia asioita pitää oppia työelämän muutoksien mukana. Vanha kunnon ahkeruus on kuitenkin edelleen valtti työelämässä osaamisen lisäksi 🙂

yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatuksen peruskäsitteet

Sisäinen yrittäjyys 

Sisäinen yrittäjyys määritellään yritteliääksi toiminnaksi toisen palveluksessa. Se voi siis olla oma-aloitteisuutta ja innovatiivisuutta. Se on myös sen asian ymmärtämistä, mistä raha tulee yritykseen ja mihin sitä kuluu, ja sitä että työntekijä omalla toiminnallaan pyrkii edistämään yrityksen hyvää tulosta eikä vahingoittamaan sitä.

Sisäinen yrittäjyys voi olla myös vastuun ottamista erilaisista projekteista ja niiden tuloksista. Työpaikoilla voi olla erilaisia tähän kannustavia bonusjärjestelmiä.

Opettajan työssä sisäinen yrittäjyys voi näkyä esimerkiksi uusien innovatiivisten opetusmenetelmien käyttämisessä, oman alan koulutuksissa käymisenä ja ylipäätään siinä, että on aidosti motivoitunut opettamaan oppilaista alan ammattilaisia ja luomaan heille viihtyisä oppimisilmapiiri. Ilmapiiriin vaikuttavat myös opettajien ja muun henkilökunnan keskinäiset suhteet ja mm. tiedottaminen.

Ulkoinen yrittäjyys

Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa varsinaisena yrittäjänä toimimista. Yrittäjä on henkilö, joka omistaa itse yrityksensä ja kantaa siitä myös taloudellisen vastuun. Yrittäjäksi määritellään myös henkilö, joka omistaa vähintään 50 % yrityksestä, jossa hän työskentelee tai omistaa siitä 15 % ja on johtavassa asemassa (toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen).

“Ulkoinen” yrittäjä voi toimia myös opettajan työssä, vierailevana luennoitsijana tai jonkin sovitun tuntikokonaisuuden pitäjänä. Omasta kokemuksestani opiskelijan kannalta oli aina mielenkiintoista, kun joku oikeasti alalla toimiva tuli pitämään tunteja ja kertomaan työelämän käytännön asioista.

Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus ei ole (vain) yrittäjäksi opettamista. Se on työelämässä tarvittavien taitojen ja asenteiden opettamista. Sen tehtävä on mm. parantaa taloustaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, esiintymistaitoja, lisätä aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja vastuunottokykyä.

Opetushallituksen julkaisussa kuvataan yrittäjyyskasvatusta seuraavasti:

monipuolisempia opetusmenetelmiä, jolloin koulutuksessa opittu tieto otetaan käyttöön esim.
tekemällä oppimisen perustuvien toimintojen kautta, mikä edistää ja aktivoi nuoria vaikuttamaan ja
osallistavaan toimintaan
koulu-yritysyhteistyötä, jolloin oppilaat saavat realistista tietoa yhteiskunnasta, työelämän haasteista
ja työntekijältä edellytettäviltä taidoista ja vaatimuksista sekä
toimintakulttuuria kokonaisvaltaisesti esim. opettajan omaa työtä ja koulun henkeä yhteiskunnallisiin
haasteisiin vastaavaksi päivittäen.

Yrittäjyyskasvatus vahvistaa oppilaiden itseluottamusta, omien taitojen ja kykyjen tiedostamista, jolloin
yrittäjyyskasvatukseen yhdistettävät toimintamallit ja koulussa opitut tiedot käytäntöön kannustava
opetus voi parhaimmillaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

erityispedagoginen osaaminen

Miten opiskeluhuolto toimii?

Opiskeluhuollolla tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä.

Opiskeluhuoltoa on sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto.

Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona. Lisäksi opiskelijoilla on oikeus yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon siten kuin tässä laissa säädetään. (FINLEX: oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 3§, alk.2013)

 

Opiskeluhuolto

  • sisältää koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut
  • toteutetaan opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa sekä tarvittaessa muiden yhteistyötahojen kanssa

prosessikuvaus

Koulutuksen järjestäjäkohtaisen opiskeluhuollon yleisestä suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja arvioinnista vastaa monialainen opiskeluhuollon ohjausryhmä. Opiskeluhuollon ohjausryhmä voi olla myös kahden tai useamman koulutuksen järjestäjän yhteinen taikka sille asetetut tehtävät voi hoitaa muu tehtävään soveltuva ryhmä.

Oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista vastaa monialainen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä tai muu tehtävään soveltuva monialainen oppilaitoskohtainen ryhmä. Oppilaitoskohtaista opiskeluhuoltoryhmää johtaa koulutuksen järjestäjän nimeämä edustaja. (FINLEX, 14§)

Opettaja voi työssään joutua kohtaamaan monia huolia ja murheita oppilaiden puolesta. Näitä asioita yksittäisen opettajan ei tarvitse eikä pidä jäädä ottamaan harteilleen ihan yksin, vaan ne pyritään parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan oppilashuoltotyöryhmässä koulun soveltaman yleisen mallin mukaan. Käsittelimme aihetta tunnillamme 30.11.2017 ja aiheesta opettanut ryhmä toi esille mm. seuraavanlaisia esimerkkejä:

This slideshow requires JavaScript.

Ylläolevat caset eivät ole ollenkaan helppoja eikä niihin välttämättä löydy mistään käsikirjasta “oikeaa vastausta”. Ryhmänä pohdimme caseista mm. seuraavaa;

Tuukka:

  • HOPS Tuukalle, jotta koulutyön kuormitus vähenee
  • Opettaja voi huomioida Tuukan tilanteen, tehtävien suoritusaikataulut jne
  • keskusteluapua koulun terveydenhuollosta
  • asia viedään opiskeluhuoltoryhmään tarvittaessa (?)
  • Opettaja voi neuvoa, minne kannattaa ottaa yhteyttä saadakseen apua
  • Hoitaako sosiaali- ja terveysala vain pikkuveljeä vai koko perhettä? Tietävätkö, että isällä on alkoholiongelma ja Tuukka masentunut?

Laura:

  • etsitään syitä siihen, miksi paniikkihäiriöt ovat palanneet
  • pyydetään rekisteriä/dokumentteja aiemmista hoidoista
  • informoidaan vanhempia aiheesta, jos Laura suostuu menettelyyn. Laura on alle 18 -> yleensä yhteistyössä huoltajien kanssa toimitaan
  • HOPS:n tarkistus? erityinen tuki esim tentteihin tms ?
  • Opiskeluun joustoa, Lauralle sopivia opiskelutapoja
  • ennaltaehkäisevää toimintaa, järjestetään vapaa-ajan ryhmätoimintaa, jossa Lauraa totutetaan tilanteisiin, joissa on uhka paniikkihäiriön laukeamisesta
  • Lauran kanssa keskustelu, ehdotetaan, että menisi esim. terveydenhoitajan puheille

Jonna:

  • Ei mitenkään, paitsi jos Jonna itse hylkää sairasloman menettelynä. Oppilaitos ei sitoudu opetukseen eivätkä vakuutukset toimi koulun piirissä jos on sairasloma kyseessä.
  • Tämän tilanteen hoito ei siis kuulu oppilashuollolle

Ziba:

  • Rakentavaa ja oikaisevaa keskustelua ko ryhmän, opettajan ja kenties koulun rehtorin kanssa yhdessä. Kenties muistutus “pomolle” tai muille Ziban syrjintää lietsoneille ryhmäläisille.
  • Voidaan arvioida Ziban työ yksittäisenä suorituksena

Etenkin viimeisen case-esimerkin kohdalla palaan ajatuksissani opintojen alkuun, joissa ensimmäisiä aiheitamme oli opettajan etiikka ja moraali. Opettajan toimiminen paitsi tietojen tarjoajana, myös kasvattajana.

erityispedagoginen osaaminen

Miten opettaja tunnistaa ja ottaa huomioon opiskelijoiden vahvuudet ja erityisen tuen tarpeen?

Tähän aiheeseen lähdimme perehtymään miettimällä omia vahvuuksiamme. Opettajat Kai ja Kyösti olivat tehneet meille ennakkotehtävänä listan, johon oli kerätty erilaisia positiivisia ominaisuuksia ja niistä saimme rastittaa ominaisuudet, jotka meillä omasta mielestämme oli. Aika moni oli rastittanut vastuuntuntoa, mutta omaperäisyyttä ja johtajuusominaisuuksia ei joko itsessä tunnistettu tai ei haluttu tuoda esille. Opettajan roolissa ryhmämme ei siis varsinaisesti kokenut olevansa johtajia, vaan jotain muuta.. Ehkä enemmän ohjaajia, oppaita ja tutoreita? Luulenpa kuitenkin, kun olen ryhmäämme tarkkaillut, että jokaisesta sitä persoonallista otetta ja johtajuusvalmiuksia löytyy. Ryhmässämme ei ole ketään, josta olisin mitenkään huolissani, että “mitenkähän tuo pärjää opettajana” 🙂

Olemme opiskelujemme edetessä puhuneet paljon siitä, miten otetaan huomioon opiskelijan erityisen tuen tarve. Mutta sen lisäksi, että opiskelijalla on heikompia, tuettavia, osa-alueita opinnoissaan, hänellä voi olla myös vahvuuksia. Miten ottaa tämä seikka huomioon? Kasvatustieteen opinnoissa perehdyin erityisesti aikuisopetustieteeseen ja erilaisiin opetusmenetelmiin. Aikuisopetuksen parissa työskennelleet olivat jakaneet kokemuksiaan opetuksen tuomista haasteista ja yksi niistä oli erityisesti se, että aikuisopiskelijoissa saattaa hyvinkin olla ihmisiä, jotka osaavat opetettavan asian opettajaa paremmin. Jotkut tuovat sen äänekkäästi esiin, jotkut turhautuvat hiljaa itsekseen. Hyväksi menetelmäksi oli koettu käyttää tätä asiantuntemusta osana opetusta ja pyytää asian osaavaa oppilasta mukaan opettamaan ja kertomaan aiheesta. Toki yksi mahdollisuus on tunnistaa ja tunnustaa osaaminen, jos opiskelijalla sitä on ja hän huomaa tunneille tultuaan, että nämä asiat hän jo hallitseekin. Lähtötasotestit ovat yksi keino ennakoida erilaisia opetustarpeita. Tosin osaamista voi olla niin monenlaista, että kaavamainen testi ei tuo sitä kaikkea esille, mutta esimerkiksi kielten opiskelussa näitä voi olla hyödyllistä käyttää.

Tunneilla pohdimme kahta case-esimerkkiä. Ensimmäisessä esimerkissä yliopisto-opiskelija masentui ja alkoi jättää opintoja suorittamatta. Keinoina auttaa olisi lähinnä keskustelu oppilaan kanssa sekä ohjaaminen tuen pariin, opiskelijaterveydenhuoltoon.  Toisessa esimerkissä mietittiin, mitä pitää ottaa huomioon, kun keskittymishäiriöistä kärsivä opiskelija lähtee kauppaan työharjoitteluun. Siinä tärkeäksi tueksi ajateltiin työssäoppimispaikassa oleva nimetty ohjaaja, jolta oppilas voisi pyytää apua harjoittelun aikana, ja jolla olisi tietoa tästä mahdollisesta erityisen tuen tarpeesta. Eli ei heti ensimmäisenä päivänä laiteta liikaa tietoa, vaan keskitytään opettelemaan asia kerrallaan, esim. hyllytyksessä.

Jokainen oppilas on yksilö, olipa hänellä jokin diagnoosi tai ei. Parhaiten vahvuudet ja tuen tarpeet saa selville kysymällä niitä opiskelijalta itseltään. Koulujen välillä saa siirtää vain opiskelun kannalta ehdottoman välttämättömiä tietoja. Mielestäni tämä on hyvä, sillä opettajissakin on eroja ja osa antaa mielellään opiskelijoille erilaisia leimoja heti alkuun. Silloin opiskelu voi vaikeutua turhan takia. Parempi, kun jokaiseen opiskelijaan lähdetään tutustumaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä ja tämän hetken tilanteesta. Toki voi olla turhauttavaa selittää samat asiat uudelleen ja uudelleen eri henkilöille, mutta toisaalta jokainen keskustelu voi aina tuoda jotain uuttakin esille.

” Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid. ” -Unknown